fbpx
Puoluekokousaloite: Positiivilistan käyttöönotto Suomessa

Puoluekokousaloite: Positiivilistan käyttöönotto Suomessa

Lemmikit ja eläinharrastukset tuottavat ihmisille iloa ja auttavat monia selviämään jokapäiväisestä elämästä. On kuitenkin meidän ihmisten vastuulla taata, että eläimet saavat elää hyvää elämää lajille sopivassa ympäristössä ja että niiden tarpeista ja hyvinvoinnista huolehditaan.

Monet nykyisin lemmikkeinä tai harrastuksena pidettävistä eläinlajeista ovat sellaisia, että niiden hyvinvointia ihmisen hoidossa on vaikeaa tai jopa mahdotonta varmistaa. Erityisesti eksoottisten eläinten käyttäytymistarpeista, sairauksista, terveydenhoidosta ja kognitiivisista kyvyistä ei ole riittävästi tutkittua tietoa, jonka perusteella niiden hyvinvointi voitaisiin aina turvata edes asiantuntijoiden toimesta. Eläimen sairastuessa asianmukaisen sairaudenhoidon mahdollisuudet ovat usein hyvin rajalliset. Lisäksi on vaarana, että lemmikeiksi otetaan yhä uusia villieläinlajeja.

Eksoottisiin lemmikki- ja harrastuseläimiin liittyy monia ongelmia kuten eläinten itsensä hyvinvoinnin puutteet, ihmisten ja kotieläinten turvallisuus (zoonoosit ja vaaralliset eläimet), vieraslajit, eläinten pyynti luonnosta, biodiversiteetin kapeneminen, salakuljetus ja rikollisuus. Nämä ongelmat johtavat eläinten kärsimykseen ja ympäristöongelmiin ja aiheuttavat kustannuksia valtioille. Yksin EU:n alueella tämä aiheuttaa likimain 12 miljoonan euron kustannukset vuosittain.*

Eksoottisten eläinten omistamista ja myymistä voidaan säädellä ja ongelmia estää monella tavalla, mutta helpoin, selkein ja kustannustehokkain tapa tähän on ns. positiivilista, eli lakiin kirjattu lista sallituista (eksoottisista) lemmikkieläimistä. Positiivilistan käytöstä on hyviä kokemuksia mm. Belgiassa ja Luxemburgissa, ja Alankomaissa listaa työstetään paraikaa. Useat muut EU-maat selvittävät listan käyttöönottoa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vihreät ottavat puolueohjelmaansa eläinten positiivilistan ajamisen ja käyttöönoton Suomessa sekä ajavat sen kirjaamista uuteen eläinsuojelulakiin.

Perusteluina listan käyttöönotolle esitämme esimerkkejä eksoottisiin eläimiin liittyvistä tämänhetkisistä ongelmista, joihin listan käyttöönotolla pystytään vastaamaan:

  • Eläinten itsensä hyvinvointi (eläimen soveltumattomuus lemmikiksi tai elämään suljetuissa olosuhteissa, ravinto-ongelmat, luonnonvalon puute, tietämättömyys eläimen elintavoista (laumaeläin vs. erakko), jne.)
  • Rajoitusten puute vaativimpienkin lemmikkien hankinnalta (kuka tahansa voi hankkia eksoottisen eläimen ilman että edellytetään henkilöllä olevan tarvittava tietotaito ja muut edellytykset tarjota eläimelle sen hyvinvoinnin turvaavat olosuhteet ja hoito)
  • Ihmisten hyvinvointi (myrkyllisten ja vaarallisten eläinten pito, zoonoosit)
  • Muiden lemmikki- sekä tuotantoeläinten hyvinvointi (taudit, loiset, fyysinen vaara)
  • Biodiversiteetti ja eläinten uhanalaisuus (eksoottisten lemmikkien pyynnin ongelmat, emojen tappaminen, rikollisuus, musta pörssi ja salakuljetus jne.)

Kaikki lemmikkeinä pidettävät tai potentiaalisesti pidettävät eläinlajit tulisi käydä läpi asiantuntijayhteistyössä ja tarkastella, voidaanko niiden hyvinvointia ihmisen hoidossa toteuttaa ja voidaanko niitä pitää lemmikkinä turvallisesti ympäristö ja muut tekijät huomioiden. Positiivilistalle kootaan eläimet, jotka täyttävät vaaditut kriteerit. Kriteerit voidaan perustaa tutkittuun ja objektiiviseen tietoon, toisin kuin perinteiset kieltolistat, jotka perustuvat hyvin moninaisiin kriteereihin ja ovat usein hankalasti valvottavia. Positiivilista ennaltaehkäisee ongelmia, sitä on helppo valvoa, se on EU-lainsäädännön mukainen (Andibel Case C-219/07) ja se on kustannustehokas.

Allekirjoittaneet:

Minna Hölttä

Riitta Salmi

Camilla Lindy

Kirsi Kirves

* “Communication from the Commission to the European Parliament, the Council and the European Economic and Social Committee and the Committee of Regions towards and EU Strategy on Invasive Species,” in COM (2008) 789, 2008.

Puhe, puoluekokous 19.9.2020

Kuntavaalien alla monessa pienessä kunnassa ja maaseutukaupungissa pohditaan tarkasti oman kunnan elinvoimaa ja tulevaisuutta. Moni miettii miten voisi omalla äänellään varmistaa sen, että siinä oman kylän koulussa voitaisiin jatkossakin tarjota turvallista ja lähellä tuotettua ruokaa, tai sitä, kuinka oman kylän korjaamo pärjäisi myös tulevaisuudessa ja voisi tarjota palvelujaan seuraavillekin sukupolville. Paikalliset yrittäjät miettivät, onko turvallista tehdä pitkän aikavälin investointeja.
Meillä Suomessa on kuntia 310 joista vain 107 käyttää kaupunki -nimitystä. Ei siis ole liioiteltua sanoa, että me olemme maaseutumaa. Vaikka suuri osa väestöstä keskittyykin kaupunkeihin, on meidän maamme pääosin maatalousmaata ja metsää. Näiden alueiden kehityksestä ja suunnasta päätetään kunnissa – ja iso osa niistä kunnista elää ja hengittää maaseudun, ruoantuotannon ja maaseutuyritysten kautta. Ei siis ole samantekevää, kuinka me hoidamme maaseutuamme, ja millaista maatalouspolitiikkaa me haluamme tehdä.
Me vihreät haluamme olla koko Suomen puolue ja se tarkoittaa sitä, että meidän on tarjottava oikeasti toimivia, luontoa ja ympäristöä suojelevia sekä aidosti kannattavia keinoja maaseudun elinvoiman ja ruoantuotannon ylläpitämiseksi. Näitä keinoja löytyy meidän maatalouspoliittisesta ohjelmastamme, ja nyt jos koskaan on aika myös jalkauttaa näitä visioita kuntiin. Meillä on nyt aito mahdollisuus tehdä kunnista ja maaseudusta entistä vihreämpi – ja samalla tarjota kannustavia, reiluja ja elinvoimaa lisääviä ratkaisuja, jotka hyödyttävät paitsi kuntalaisia, myös koko ekosysteemiä. Toivon että olette valmiita ottamaan tämän haasteen vastaan.
Tehdään yhdessä maaseudusta entistä vihreämpi.

Kestävä maatalous takaa ruokaturvan

Kotimainen ruuantuotanto on Suomen huoltovarmuuden kivi­jalka ja vahvistaa maaseudun elinvoimaa. Maataloutemme kärsii kuitenkin monista haasteista. Näistä isoimpia ovat tilojen kannattavuus, viljelijöiden jaksaminen sekä tuotannon haitalliset vaikutukset luontoon ja ilmastolle.

Jatkuvat tehostamispyrkimykset ovat lisänneet monokulttuuriviljelyä ja kaventaneet luonnon monimuotoisuutta. Tehostaminen on myös paikoin heikentänyt eläinten hyvinvointia ja viljelijöiden jaksamista.

Vihreiden tavoite on uudistaa ruoantuotantoa kestävämmäksi. Muutoksen on oltava pitkäjänteinen, hallittu ja tuottajille reilu. Moni viljelijä on jo kehittänyt omaa toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Kesällä julkaistu maatalouden ilmastotiekartta kertoo myös alan halusta tarttua toimeen.

Tulevaisuudessa ympäristön huomioimisen ei pidä olla lisäsatsaus, vaan kaiken toiminnan lähtökohta, jonka tukipolitiikka mahdollistaa. Ravinnekiertoa ja energiaomavaraisuutta on lisättävä, onhan viljelijöillä tärkeä rooli esimerkiksi biokaasun tuotannon edistämisessä. Maataloustukia pitäisi suunnata enemmän myös esimerkiksi ekosysteemi­palveluihin, kuten hiilen­sidontaan ja vesiensuojeluun.

Yhtä lailla maataloustukien täytyy turvata viljelijöiden toimeentulo ja jaksaminen, jotta saamme syödä jatkossakin kotimaista ruokaa. Samalla varmistamme, että ala houkuttelee tulevaisuudessakin uusia tekijöitä.

Kotimainen ruoka on näyttänyt arvonsa tänä poikkeuksellisena vuonna. Ruuantuotannon kriisin­kestävyyttä on syytä edelleen vahvistaa. Tarvitsemme lisää monipuolisia maatalous­yrityksiä, joissa tuotos ei ole yhden kortin varassa. Vaikuttavimmat tulokset syntyvät, kun tuottajat, päättäjät ja kuluttajat puhaltavat yhteen hiileen.

Me haluamme olla mukana rakentamassa kestävämpää ja kannattavampaa kotimaista ruuantuotantoa sekä maa­seutua, jossa ihmiset ja luonto voivat hyvin.

Minna Hölttä

puheenjohtaja, Maaseutu- ja erävihreät

Krista Mikkonen

ympäristö- ja ilmastoministeri (vihr.)

Kaikkea kohtuudella – ilmastoteot voivat olla myös rakentavia, kehittäviä ja reiluja

Kaikkea kohtuudella – ilmastoteot voivat olla myös rakentavia, kehittäviä ja reiluja

Ilmastonmuutos on uhka, joka koskettaa ihan kaikkia. On ymmärrettävää ja tarpeellista, että etsitään tehokkaita, toimivia ja nopeita keinoja hiilipäästöjen vähentämiseksi. Tutkimukset sekä IPCC:n raportti antavat meille tukun ratkaisuja, joilla tavoitteeseen ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä 1,5 asteeseen päästään. Näitä keinoja ja toimia harkitessa tulisi myös miettiä eri vaihtoehtojen globaaleja, lokaaleja ja yhteiskunnallisia vaikutuksia – siis myös sitä, millaisen maailman me haluamme pelastaa.

Lihan kulutuksen vähentäminen on selkeä keino, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä – tämä ei varmasti ole kenellekään epäselvää. Nopeat ratkaisut ovat tarpeen, mutta ne vaativat harkintaa. Naudan ja märehtijöiden hiilipäästöt ovat se, mihin usein on helppo tarttua ja totta onkin, että globaalien tutkimusten mukaan niiden hiilipäästöt ovat massiiviset ja niitä tulee vähentää. Sen sijaan vertailutietoa siitä, miten kotimainen tuotanto eroaa globaalista meillä on kovin vähän – Suomen tuotanto kun on aika erilaista kuin vaikkapa USA:n tai Brasilian, joissa nurmirehun ja laidunnuksen määrä on vähäinen (eli maan hiilensidontakykyä ei hyödynnetä tai tehosteta) ja ruokinnan painopiste on väkirehuissa eli soijassa, jonka viljely aiheuttaa sademetsäkatoa esim. Brasilian alueella. Alustavat tutkimukset kuitenkin antavat viitteitä siitä, että kotimaisen tuotannon päästökokonaisuus ei ole aivan niin massiivinen kuin on aikaisemmin laskettu.

Jotta ilmastotekoja voidaan tehdä toimivasti, tehokkaasti ja harkiten, tulisi meidän lähteä tavoitteesta, ei keinoista. Lihan kulutuksen vähentäminen ja ilmastoystävällinen ruoantuotanto on päätavoite, ja siihen pääsyn keinoja tulisi harkita huomioiden myös yhteiskunnalliset ja eettiset tavoitteet. Ruokajärjestelmä on monimutkainen ja herkkä kokonaisuus ja vasta kun kokonaisuuden hahmottaa, voidaan löytää keinoja, joilla paitsi hillitään ilmastonmuutosta, myös edesautetaan eettistä ja reilua tuotantoa.

Kotimaisen naudanlihan kieltäminen ja sen korvaaminen ruokapöydässä ulkomaisella broilerilla tai possulla ei ratkaise perimmäisiä ongelmia, vaan siirtää ne toisaalle. Kotimaisen tuotannon osalta on syytä tiedostaa, että siat ja siipikarja syövät tuontisoijaa sekä viljoja, jotka sellaisenaan kävisivät myös suoraan ihmisruoaksi. Kotimaisen tuotannon osalta meillä on sentään mahdollisuus vaikuttaa sen eettisyyteen, ilmastovaikutuksiin sekä siihen, että tuotanto on reilua myös tuottajalle.

”Kaikkea kohtuudella” voi kuulostaa tylsältä, mutta kulutuksen muuttaminen periaatteella ”vähemmän mutta parempaa” mahdollistaa paitsi kotimaan ruoantuotannon säilymisen ja sen kestävyyden kehittämisen myös ilmastovaikutusten pienentämisen. Tämä ei edes ole hankalaa, jos halua sen toteuttamiseksi löytyy.

 

Muuttuva maailma tarvitsee rohkeutta – myös ilmaston osalta

Viime päivien keskustelussa on saatu seurata jos jonkinlaista näkemystä ilmastonmuutoksesta. Viimeisimmässä Valkeakosken Sanomien kirjoituksessaan Mikko Nurmo oli huolissaan kotimaan kilpailukyvystä. Hän myös kommentoi että ”Sauli-maassa tarpeellinen on jo tehty”. ”Tarpeellinen” määräytyy tällä hetkellä siten, että lämpötilan nousu on saatava pysäytettyä 1,5 asteeseen, jotta voimme säilyttää elämisen edellytykset maapallolla. Tämä on ratkaisevan tärkeää ja se vaatii kaikilta ponnisteluja, myös meiltä täällä Sauli-maassa, jota itse kyllä kutsun mieluummin Suomeksi. Tutkimuksen mukaan me emme suinkaan ole hiilijalanjälkemme osalta mallimaa – erään laskutavan mukaan v. 2017 suomalaisen hiilijalanjälki oli keskimäärin yli 10 tonnia, EU:n keskiarvon ollessa 7,2 ja intialaisen kohdalla luku oli vaivaiset 1,8. Kotitalouksien osuus näistä päästöistä on keskimäärin 67 %, joten lienee turha väittää, etteikö jotakin olisi tehtävissä – vaikkapa vain sen lihattoman lokakuun muodossa, jos tuntuu ettei muuhun aika ja resurssit riitä.

Mitä tulee kotimaan kilpailukykyyn ja vetovoimaan: ilmastonmuutoksen edelläkävijyys ei niitä välttämättä heikennä vaan päinvastoin – edellyttäen, että emme vain jää paikallemme. Pienenä maana meidän vahvuutemme on aina ollut eteenpäin meneminen myös vaikeissa tilanteissa. Meillä on osattu innovoida, kehittää ja uudistaa. Meillä on osattu yrittää. Miksi ei siis myös nyt? Suuret teollisuuslaitokset ovat siirtymässä jo Kiinastakin edelleen Afrikan halpatuotantomaihin, joten niitä on turha surkutella takaisin.

Jos haluamme kehittää liiketoimintaa ja teknologiaa, joilla on tulevaisuudessa kysyntää ulkomailla, juuri ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keinot kuten puhtaampi energia, cleantech, uudenlainen viljelyosaaminen ja korkean tason tietotaito ovat niitä tuotteita joita maailmalla tulevina vuosina ostetaan. Uudet liikkumisen konseptit, energiansäästö, hiilinielut – maailma on mahdollisuuksia täynnä. Valtiolta tämä vaatii rohkeutta ja pitkäjänteistä työtä – satsaamista koulutukseen ja tuotekehityksen tukemiseen. Myös kulutusta, teollisuutta ja tuotantoa on ohjattava ja kannustettava löytämään uusia ja toimivampia ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Koko maailman päästöt olivat YK:n tilastojen mukaan 53,4 gigatonnia. Suomen päästöt ovat siis noin promillen, eli yhden tuhannesosan, maailman päästöistä. Tämä vaikuttaa pieneltä, mutta tulee muistaa, että tämä lukema on puhtaasti tuotantoperusteinen – siihen ei siis ole laskettu tuotujen kulutushyödykkeiden päästöjä lainkaan. Omien päästöjemme pienentämisessä kannustimena tulisikin olla myös kilpailukyvyn ja kotimaan menestyksen ylläpitäminen. EU:n alue tuottaa useamman prosentin päästöistä, ja on siis mitä oivallisinta markkina-aluetta tulevalle osaamiselle.

Onhan kotimaan toki mahdollisuus jäädyttää kaikki toimenpiteet ja istahtaa alas odottelemaan, että maailma muuttuu ympärillä. Kyllä puhtaammat tuotantotavat ja energiaratkaisut keksitään varmasti myös muualla. Voisimme sitten vielä pitää muutaman vuoden kynsin hampain kiinni tuotantotavoista ja teollisuudesta, jolla ei ole enää tulevaisuutta. Mutta miten käy paikalleen jääneen yhteiskunnan kilpailukyvyn?

Minna Hölttä
Vihreä kaupunginvaltuutettu ja yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu Valkeakosken Sanomissa 13.10.2019