fbpx

Muuttuva maailma tarvitsee rohkeutta – myös ilmaston osalta

Viime päivien keskustelussa on saatu seurata jos jonkinlaista näkemystä ilmastonmuutoksesta. Viimeisimmässä Valkeakosken Sanomien kirjoituksessaan Mikko Nurmo oli huolissaan kotimaan kilpailukyvystä. Hän myös kommentoi että ”Sauli-maassa tarpeellinen on jo tehty”. ”Tarpeellinen” määräytyy tällä hetkellä siten, että lämpötilan nousu on saatava pysäytettyä 1,5 asteeseen, jotta voimme säilyttää elämisen edellytykset maapallolla. Tämä on ratkaisevan tärkeää ja se vaatii kaikilta ponnisteluja, myös meiltä täällä Sauli-maassa, jota itse kyllä kutsun mieluummin Suomeksi. Tutkimuksen mukaan me emme suinkaan ole hiilijalanjälkemme osalta mallimaa – erään laskutavan mukaan v. 2017 suomalaisen hiilijalanjälki oli keskimäärin yli 10 tonnia, EU:n keskiarvon ollessa 7,2 ja intialaisen kohdalla luku oli vaivaiset 1,8. Kotitalouksien osuus näistä päästöistä on keskimäärin 67 %, joten lienee turha väittää, etteikö jotakin olisi tehtävissä – vaikkapa vain sen lihattoman lokakuun muodossa, jos tuntuu ettei muuhun aika ja resurssit riitä.

Mitä tulee kotimaan kilpailukykyyn ja vetovoimaan: ilmastonmuutoksen edelläkävijyys ei niitä välttämättä heikennä vaan päinvastoin – edellyttäen, että emme vain jää paikallemme. Pienenä maana meidän vahvuutemme on aina ollut eteenpäin meneminen myös vaikeissa tilanteissa. Meillä on osattu innovoida, kehittää ja uudistaa. Meillä on osattu yrittää. Miksi ei siis myös nyt? Suuret teollisuuslaitokset ovat siirtymässä jo Kiinastakin edelleen Afrikan halpatuotantomaihin, joten niitä on turha surkutella takaisin.

Jos haluamme kehittää liiketoimintaa ja teknologiaa, joilla on tulevaisuudessa kysyntää ulkomailla, juuri ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keinot kuten puhtaampi energia, cleantech, uudenlainen viljelyosaaminen ja korkean tason tietotaito ovat niitä tuotteita joita maailmalla tulevina vuosina ostetaan. Uudet liikkumisen konseptit, energiansäästö, hiilinielut – maailma on mahdollisuuksia täynnä. Valtiolta tämä vaatii rohkeutta ja pitkäjänteistä työtä – satsaamista koulutukseen ja tuotekehityksen tukemiseen. Myös kulutusta, teollisuutta ja tuotantoa on ohjattava ja kannustettava löytämään uusia ja toimivampia ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Koko maailman päästöt olivat YK:n tilastojen mukaan 53,4 gigatonnia. Suomen päästöt ovat siis noin promillen, eli yhden tuhannesosan, maailman päästöistä. Tämä vaikuttaa pieneltä, mutta tulee muistaa, että tämä lukema on puhtaasti tuotantoperusteinen – siihen ei siis ole laskettu tuotujen kulutushyödykkeiden päästöjä lainkaan. Omien päästöjemme pienentämisessä kannustimena tulisikin olla myös kilpailukyvyn ja kotimaan menestyksen ylläpitäminen. EU:n alue tuottaa useamman prosentin päästöistä, ja on siis mitä oivallisinta markkina-aluetta tulevalle osaamiselle.

Onhan kotimaan toki mahdollisuus jäädyttää kaikki toimenpiteet ja istahtaa alas odottelemaan, että maailma muuttuu ympärillä. Kyllä puhtaammat tuotantotavat ja energiaratkaisut keksitään varmasti myös muualla. Voisimme sitten vielä pitää muutaman vuoden kynsin hampain kiinni tuotantotavoista ja teollisuudesta, jolla ei ole enää tulevaisuutta. Mutta miten käy paikalleen jääneen yhteiskunnan kilpailukyvyn?

Minna Hölttä
Vihreä kaupunginvaltuutettu ja yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu Valkeakosken Sanomissa 13.10.2019

Perustulosta potkua yrittäjyyteen!

Perustulosta potkua yrittäjyyteen!

Kuva: Samuli Reponen

Työ ja yrittäjyys elävät murrosaikaa. Yhä useampi työikäinen elää pätkätöiden ja monialayrittäjyyden maailmassa, jossa alanvaihdoksia tehdään vähintään kerran työuran aikana. Yhä useampi tekee töitä mikroyrittäjänä hyvin moninaisissa elämänvaiheissa. Tähän on yhteiskunnan puolelta varustauduttu kehnosti. Samaan aikaan yksinyrittäjistä entistä useampi elää hyvinkin niukasti, vailla sosiaaliturvaa tai muuta tukea.

Aloittelevan yrittäjän tueksi on starttiraha, joka auttaa ensimmäisen vuoden ajan, mutta vuosi on yrittäjätoiminnan aloittamisessa aika lyhyt aika – varsinkin jos työtä tekee vain osa-aikaisesti esim. oman toimen ohella.  Työttömän yrittäjyyshaaveita taas hankaloittavat monimutkaiset hakuprosessit ja byrokratian jäykkyys, sekä työn teon kannattamattomuus.

Perustulo olisi kattava ratkaisu näihin ongelmiin. Perustulo mahdollistaisi entistä useammalle yrittäjyyden kokeilemisen, sekä tarjoaisi yrittäjälle turvaa myös yllättävissä tilanteissa. Koska kyseessä olisi kaikkia koskeva etuus, ei se asettaisi yrittäjiä keskenään eriarvoiseen asemaan tai kannustaisi epäterveeseen yritysten pilkkomiseen tai ns. pakkoyrittäjyyteen, niin kuin paljon esillä ollut ALV-alarajan nosto saattaisi tehdä. Tällainen turva voisi myös kannustaa yrittäjää ottamaan sen seuraavan ison askeleen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi, ja sitä kautta kannustaisi aitoon kasvuun myös pienyrityksissä. Perusturva helpottaisi myös kannattamattoman yrityksen lopettamista – toiminnasta olisi helpompi luopua hallitusti ja ajoissa, kun oma toimeentulo olisi edes jotenkin turvattu myös tässä tilanteessa.

Suomi tarvitsee yrittäjiä myös tulevaisuudessa – perustulo takaisi jokaiselle yrittäjälle turvaverkon, joka meiltä tällä hetkellä puuttuu.

Minna Hölttä, monialayrittäjä

Julkaistu Pirkanmaan yrittäjä -lehdessä 04.03.2019. Lue artikkeli: https://issuu.com/pirkanmaanyrittajat/docs/lehti/12

Puolentoista ämpärin tähden

Puolentoista ämpärin tähden

Dragon Mining aikoo louhia Kaapelinkulman kaivosalueella kahden vuoden aikana n. 300 kg kultaa. Määrällisesti se on likimain puolitoista ämpärillistä*. Jos kaivaus todella jää siihen, puolentoista ämpärin hinta on Valkeakoskelle pahimmillaan vuosiksi likaantuneet ojat Kaapelinkulmalla, tuhoutuneet uhanalaisen Kirjopapurikon suoja-alueet, pölyyntyneet lähimetsät ja valtava kuoppa maassa sekä luontoalue, joka tuskin koskaan tulee palautumaan ennalleen.

Iltalehden juttu Kaapelinkulman kaivoksesta sekä Dragon Miningista on kirvoittanut paljon keskustelua ja puheenvuoroja. Valitettavaa tässä on, että asiaan herätään vasta nyt – aika asiaan puuttumiselle olisi ollut jo huomattavasti aikaisemmin.

Kaivoksen tarinaa seuranneelle jutussa ei juuri uusia uutisia ole. Kaikki tieto ”Kullanhimoisen lohikäärmeen” toimintatavoista sekä ennakkotapaukset esim. Oriveden kaivoksella ovat olleet tiedossa ja saatavilla. Jari Natunen Luonnonsuojeluliitosta sekä paikalliset aktiivit ovat tehneet hartiavoimin työtä asioiden esiin tuomiselle ja vaikuttamiselle jo pitkään.

Miksi asiaan ei ole puututtu?

Virkamiehet ja toimielimet ovat toimineen lain mukaan ja tekevät tässä tapauksessa vain työtään. Heidän lakisääteinen velvollisuutensa on valvoa, että laki toteutuu. Toki virkamiehillä olisi hiukan liikkumavaraa tulkintojen osalta, mutta ymmärrän hyvin, että he käyttävät äärimmäistä malttia tulkinoissaan – täytyyhän heidän taata, että viranomaistoiminta on aina lain mukaista ja tasa-arvoista eri toimijoita kohtaan ympäri Suomen.

Paikallisilla toimijoilla ja luottamushenkilöillä on hiukan enemmän liikkumavaraa. Kaivoksen tuloon oltaisiin voitu puuttua kaavoituksella. Alueella ei tehty ympäristövaikutusten arviointia (YVA:a) luvituksen yhteydessä, ja tätä vaadittiin kaupungin puolesta vasta syksyllä 2017, erillisten vetoomusten ja vaatimusten jälkeen. Toimintaa ei yritetty keskeyttää, vaikka kaivosyhtiö luvattomasti hakkasi uhanlaisen kirjopapurikon suojametsää jne. Useammassakin kohdassa olisi voitu vaikuttaa paikallisessa päätöksenteossa, mutta lainkaan varmaa ei ole, olisiko edes niillä keinoin voitu kaivoksen tuloa kokonaan estää. Valitettava tosiasia on, että kaivoslaki on vienyt päätöksenteon kaivosten osalta kovin kauas paikallisilta päättäjiltä.  

Uusi kaivoslaki – nyt

Suomen tämänhetkinen kaivoslaki on kammottava virhe. Yksi maailman löperöimmistä laeista suorastaan kannustaa mineraalivarojemme ryöstökäyttöön. Kaivoslaki noudattaa ns. valtausperiaatetta, eli kuka tahansa voi varata alueen kaivostoimintaan pelkällä ilmoituksella ja kaiken arvokkaan löytäjä saa pitää. Päätöksenteko on viety pois paikallisilta toimijoilta, ja kokonaisvaltaista harkintaa toiminnan hyödyistä ja haitoista ei voida tehdä. Virkamiehet joutuvat virkansa puolesta toimimaan tämän lain puitteissa.

Suurin ja konkreettisin vaikutusmahdollisuus on siis lainsäätäjillä: eduskunnalla ja hallituksella. Me tarvitsemme kiireellisesti uuden kaivoslain, joka mahdollistaa meille keinoja tutkailla kaivostoiminnan kannattavuutta ja hyötyjä myös luontoarvot huomioiden. Me tarvitsemme lain, joka mahdollistaisi kaivostoiminnan taloudellisten hyötyjen jäämisen myös kotimaahan. Me tarvitsemme lain, joka turvaa kaivosten jälkihoidosta huolehtimisen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet omaan elinympäristöönsä.

* kullan tiheyden mukaan laskettuna litra kultaa painaa noin 19,32 kg

Siksi

Siksi

Lähdin ehdolle tuleviin eduskuntavaaleihin, sillä haluan olla jatkamassa sitä työtä jota olen tehnyt jo jonkin aikaa.

Minulle tärkeitä arvoja ovat ihmisten sosiaalinen yhdenvertaisuus, luonnon monimuotoisuuden ja eläinten suojelu sekä yrittäjyyden tukeminen – myös maaseudulla.

Yhä useampi nuori ja aikuinen elää pätkätöiden ja monialayrittäjyyden maailmassa – uranvaihdoksia tehdään vähintään kerran työuran aikana ja ikuinen oppiminen on arkipäivää. Tähän muutokseen on lainsäädännön puolesta varauduttu heikosti. Haluan olla mukana kehittämässä toimivaa ja kannustavaa maata, jossa jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen sopiva ja kannattava toimeentulo.

Oli aktiivisesti mukana tekemässä Vihreiden maatalouspoliittista ohjelmaa, sekä mukana eläinpoliittisessa ryhmässä. Suomalaisella maataloudella on mahdollisuus olla edelläkävijä niin hiilensidontatalkoissa, kuin eettisessä ja ekologisessa tuotannossakin. Minusta onkin luonnollista pyrkiä viemään näitä linjauksia edelleen.

Yhteiskunnassamme ilmenevään pelkoon, vihapuheeseen ja ääriliikkeisiin on puututtava. Koulutus, sivistys ja empatia sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet lapsille ja nuorille ovat avainasemassa taistelussa pelkoa, eriarvoistumista ja syrjäytymistä vastaan.

Kun tilaisuus ehdokkuuteen avautui, kysyin itseltäni olenko minä aidosti tehnyt kaiken sen mitä minä yksilönä voin tehdä ajaakseni näitä yllä mainittuja tavoitteita. Tulin siihen tulokseen, että tämän minä vielä voin tehdä. 

Tervetuloa mukaan kampanjaani. 

#eduskuntavaalit2019 #minnaholtta2019 

Ryhmäpuheenvuoro 12.11.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö,

Joku minua fiksumpi on todennut, että me emme omista tätä maailmaa – me lainaamme sen tulevilta sukupolvilta.

Jokainen päätöksemme linjaa sitä tulevaisuutta, jonka meidän jälkeemme tulevat sukupolvet kohtaavat. Jo viimevuonna peräänkuulutin kykyä katsoa pitkälle silloinkin, kun taloudessa ei ole valoisin hetki, sekä rohkeutta uskoa ja satsata tulevaisuuteen. Nyt sitä rohkeutta ja uskoa tarvitaan.

Talouden mataessa on pakko tehdä korjausliikkeitä. Se on vastuullista politiikkaa. Mutta korjausliikekin voi olla liian raju – jäisellä tiellä tiukka korjausliike saattaa suistaa auton ulos tieltä. Jos pitkän tähtäimen visio on hukassa, saatetaan lyhyellä tähtäimellä tehdä virheliikkeitä pienten säästöjen toivossa.

Kunnallisveron korotus hyvin hyödynnettynä antaa meille hiukan liikkumavaraa ja mahdollisuuden panostaa palveluihin sekä varustautua tulevaisuuteen. Sote- ja maakuntauudistus on tulossa ja niiden myötä jäänee kaupungin tärkeimmäksi tehtäväksi koulutuksen ja kaavoituksen ohella kaupunkilaisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Tämä tehtävä nähdään niin tärkeänä valtakunnallisellakin tasolla, että vuoden 2020 alusta otetaan kuntien valtionosuuteen käyttöön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosa eli ns. HYTE-kerroin. Tämän lisäosan tarkoitus on kannustaa kuntia panostamaan entistä enemmän liikkumista ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Edistävätkö nyt taloussuunnitelmassa esitetyt leikkaukset tätä tavoitetta?

Niin tärkeää kuin onkin seurata taloutta tarkasti, on syytä myös muistaa, että monella palvelulla ja toiminnalla on muutakin kuin puhtaasti taloudellinen arvo. Kariniemen leirikeskus menisi varmasti kaupaksi, mutta onko sen laatuista luontokohdetta järkevää myydä pois, vaikka peruskorjaukseen ei heti tulevina vuosina olisikaan varaa? Laskettelurinteen ylläpidon lopettamisella säästetään euroja, mutta menetetään palvelu, jota useat kaupunkilaiset ovat käyttäneet. Pikaluistelurata jätetään tekemättä vähäisen käytön vuoksi. Mutta pitäisikö jossakin välissä mitata myös arvoa, jonka profiloituminen monipuoliseksi liikuntaharrastusten ja mahdollisuuksien kaupungiksi Valkeakoskelle tuo? Jos haluamme nostaa alueen vetovoimaa ja kasvattaa asukasmäärää on meidän pidettävä kirkkaana mielessä mansikkapaikan visio – näkemys siitä millainen Valkeakoski on viiden tai kymmenen tai kahdenkymmenen viiden vuoden kuluttua. Ja mitkä ovat Valkeakosken vahvuudet Pirkanmaan muiden kuntien joukossa.

Juuri esitellyssä keskustan osayleiskaavan luonnoksessa oli hahmoteltu keskustaan tornitaloja sekä tiiviimpää kävelykeskustaa. Jos me kadotamme vision, niin kuka niihin taloihin tulevaisuudessa haluaa muuttaa?

Nyt esitellyssä talousarviossa ja taloussuunnitelmassa on toki myös askelia oikeaan suuntaan, esim. vuosiviikkotunnin lisäys 1 ja 2. luokan oppilaille sekä rajoittamaton oikeus varhaiskasvatukseen. Nuorten kesätyöseteli sai jatkon ja toivottavasti myös saavuttaa tulevana kesänä entistä useamman nuoren. Toimintojen uudelleenjärjestelyt sekä keskittämiset ovat järkeviä uudistuksia, joilla saadaan myös kaivattuja säästöjä kaupungin menoihin.

Talouden tasapainottaminen ja kaupunkivision toteuttaminen vaativat meiltä pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta ottaa käyttöön uusia keinoja ja toimintamalleja. Jotta saisimme myös kaupunkilaiset mukaan, on asukkaiden osallistumista lisättävä voimakkaasti esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin keinoin ja entistä avoimemmalla ja läpinäkyvämmällä päätöksenteolla. Se velvoittaa myös meitä päättäjiä avaamaan päätöksenteon taustoja entistä laajemmin ja perinpohjaisemmin.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut,
Syksyllä julkaistiin ilmastoraportti, joka kertoi karun viestin ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä. Jos haluamme olla kantamassa oman vastuumme siitä lainasta, joka olemme velkaa niille tuleville sukupolville, meidän täytyy toimia nyt. Kasvissyönnin lisääminen, kiertotalouden parantaminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu, digitalisaation hyödyntäminen ja julkisen liikenteen kehittäminen ovat esimerkkejä keinoista, joita me voisimme toteuttaa jo tänään.

On helppoa kohauttaa olkia ja todeta, että pienen pohjoisen maan pieni pohjoinen kaupunki ei asioihin voi vaikuttaa, mutta mitä tällainen asenne kertoo meistä ihmisinä ja päättäjinä? Millaisia lainan maksajia me olemme niille tuleville sukupolville?

Irtisanomissuoja ja pienyrittäjä – kuka tulevasta laista lopulta hyötyy?

Irtisanomissuoja ja pienyrittäjä – kuka tulevasta laista lopulta hyötyy?

Keskiviikkona 3.10. lakkoillaan uuden työlain merkeissä. Hallitus haluaa helpottaa pienyritysten työllistämistä heikentämällä pienyrityksen työntekijän irtisanomissuojaa. Perusteluna tälle on käytetty sitä, että näin työntekijästä koituva riski on yritykselle pienempi. Esitys toki pienentäisi tätä nimenomaista riskiä, mutta tuo samalla pienen yrityksen rekrytointiin uusia ongelmia – ja mieleen tulee eittämättä tarina hölmöläisistä ja peiton pidennyksestä – toisesta päästä helpottamalla tuodaan toiseen päähän lisää ongelmia.

Ajatellaanpa vaikka kaltaistani pienyrittäjää, joka rekrytoidessaan työntekijöitä taistelee osaavasta työvoimasta samoilla työmarkkinoilla isompien yritysten kanssa. Kuinka luulette irtisanomissuojan heikennyksen vaikuttavan pienemmän yrityksen haluttavuuteen työpaikkana? Kumpi yritys menestyy paremmin kilpailtaessa halutusta työvoimasta – pieni startup vai iso korporaatio?

Kahden kerroksen työpaikkoja luodessaan hallitus vain vaikeuttaa entisestään pienen yritysten työllistämistä kaikilla muilla aloilla paitsi niillä, joissa työntekijän osaaminen tai tekijöiden iso vaihtuvuus ei ole tärkeää. Pienyrittäjänä en kyllä oikeastaan tällaisia aloja edes tiedä – pienessä yrityksessä kun työntekijöiden sitoutuminen yritykseen, osaaminen ja ammattitaito on aina ensiarvoisen tärkeää.

Pienten yritysten työllistämistä tulisi helpottaa – se on selvää. Itsellekin työllistämisen riskit ja taloudellinen paine ovat kynnyskysymyksiä pohtiessa yrityksen kasvattamista edes yhdellä työntekijällä. Mutta näihin ongelmiin ei vastata työtekijöiden asemaa eriarvoistamalla ja rekrytointia vaikeuttamalla! Verohelpotus rekrytoinnin ensimmäisestä vuodesta ja vaikkapa entistä tasapuolisemmat vanhempain kulujen tasaamiset olisivat huomattavasti toimivampia ja oikeudenmukaisempia keinoja palkkauskynnyksen madaltamiseksi.

En yritä väittää, etteikö joillekin pienyrityksille esitetty lakimuutos toisi jonkinlaisia etuja, mutta itse en sellaisia tässä näe. Yrittäjäjärjestö on suorastaan sinisilmäisen onnellisesti siunaamassa lakiesityksen joka tulee vaikuttamaan tuleviin rekrytointeihin aika merkittävästi. On pakko kysyä kenen asialla tässä ollaan, pienyrittäjä se ei nimittäin ole?

3.10. minulla ei ole varaa lakkoilla, joten keskiviikkona painan duunia ihan niin kuin kaikkina muinakin päivinä – olen kuitenkin hengessä mukana. Mutta keväällä kannattaa pysähtyä vaaliuurnilla ja käyttää ääntään – myös meidän pienyrittäjien.

Minna Hölttä

Mikroyrittäjä, kaupunginvaltuutettu ja hevostilallinen