Ukkini kuoli jokunen vuosi sitten kotonaan. Tätini olivat saattohoitamassa ukkia viimeisinä kuukausina, ukki kun ei halunnut sairaalaan eikä myöskään suostunut mihinkään ylimääräisiin hoitoihin. Sanottakoon että periaatteen mies meni siten kuin elikin – oman päänsä mukaan.

Olen aina haaveillut, että voisin huolehtia omista vanhemmistani sitten kun he hoivaa kaipaavat, ja toivon olevani niin onnekkaassa tilanteessa, että se on mahdollista. Jokainen meistä toivoo omille rakkailleen parasta mahdollista vanhuutta, sitä että ihmisen itsemääräämisoikeus ja ihmisyys säilyisivät loppuun asti. Välillä tuntuu, että tämä ei tällä hetkellä aina vanhustenhoidossa toteudu.

Tulevaisuus ei näytä kovinkaan paljon ruusuisemmalta – suurten ikäluokkien ikääntyessä hoitosuhde Suomessa kääntyy yhä enemmän päälaelleen. Kun hoivaa kaipaavia vanhuksia on yhä enemmän ja työssäkäyviä veronmaksajia yhä vähemmän on vanhustenhoitoonkin pakko keksiä uusia ratkaisuja.

Kunnissa ja kaupungeissa kaavoituksessa voitaisiin ottaa huomioon erilaiset perhekunnat ja sukupolvien perhekuntien asumismahdollisuudet. Samaan kiinteistöön tai erillistaloon voitaisiin luoda usealle eri ikäpolvelle sopivaa asumista. Joissakin tapauksissa asuntojen toimintoja voisi joiltakin osin yhdistää ja näin saataisiin kustannussäästöjä sekä luotaisiin luontevia yhteistoimintatiloja eri sukupolville.

Useamman sukupolven kodit mahdollistaisivat uudenlaisia tukiverkostoja sekä vanhuksille että lapsiperheille. Kenties äidit ja isät pääsisivät nopeammin takaisin työhön, kun lasten hoidossa voitaisiin tukeutua isovanhempien tai muiden sukulaisten apuun. Uudenlaiset perhekunnat mahdollistaisivat uudenlaisten hoiva- ja hoitopalvelujen tarjoamisen.

Tällainen yhteisöllisyys voisi parhaimmillaan torjua myös syrjäytymistä ja tarjota perheille mielekkään ja aktivoivan elinympäristön läpi koko elinkaaren.

Ulkomailla on rohkeasti kokeiltu erilaisia vaihtoehtoja. Hollannissa opiskelijat voivat asua vanhusten palvelutalossa ilmaiseksi – vastineeksi he viettävät aikaa vanhusten kanssa. Järjestely tuntuu palvelevan molempia osapuolia. Yhdysvalloissa on kokeiltu palvelutalon ja lasten päiväkodin yhdistelmää, jossa vanhukset ja lapset pääsevät toimimaan yhdessä. Myös tästä on saatu positiivisia kokemuksia.

Vanhusten aktivointi ja mielekkään elämän tarjoaminen ovat myös keinoja luoda säästöjä – liikkuvat ja energiset vanhukset pysyvät pidempään terveinä ja kuormittavat siten vähemmän sairaanhoitoa. Samalla vanhusten elämänlaatu paranee.

Jokainen meistä ikääntyy ja ennemmin tai myöhemmin myös me jäämme oman kuntamme ja perheemme hoivattavaksi. Meistä jokainen on ansainnut ihmisarvoisen vanhuuden.

Share This