Jättipalsami on kaunis mutta Suomen luonnolle haitallinen vieraslaji.

Joka vuosi maailmassa katoaa lajeja, joista osaa emme edes tiedä. Tällä hetkellä menossa on kuudes sukupuuttoaalto. Edellinen vastaava kadotti maan päältä mm. dinosaurukset. Lajeja on toki syntynyt ja kuollut maailman sivu – hälyttävää tämän hetkisessä aallossa on sen intensiteetti ja nopeus. Ihminen on ollut voimakas katalysaattori, joka on vauhdittanut ja osin jopa aivan suoraan aiheuttanut monen lajin sukupuuton. Kun lajeja sitten kuitenkin katoaa, niin miksi asiasta pitäisi olla niin kovin huolissaan?

Ihminen on lajina kohtuullisen uusi, ja vielä lyhyempi on se aika, jonka me olemme aktiivisesti tutkineet ja tutustuneet luontoon ja sen toimintaan.  Tosiasiassa kukaan ei osaa varmuudella sanoa mitä massiiviset sukupuutot meille tulevaisuudessa aiheuttavat, mutta varoittavia merkkejä on olemassa. Alkuperäislajien kadotessa luonnosta syntyy tilaa uusille tulokkaille. Pahimmillaan tulija on haitallinen vieraslaji, joka pääsee leviämään hallitsemattomasti – luonnostamme kun ei välttämättä löydy sille kilpailijaa tai rajoittajaa.  Tämä heikentää luonnon monimuotoisuutta entisestään.

Usein katoavista lajeista otsikoihin pääsevät vain tiikerit tai sarvikuonot, mutta jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat vielä enemmän huomattavasti pienempien lajien katoaminen – monet hyönteiset, matelijat ja pieneläimet tekevät luonnossa korvaamatonta työtä mm. pölyttäjinä, hajottajina, lahottajina ja ravintona muille.

Tehotuotanto monimuotoisuuden uhkana

Monimuotoisuuden katoamisella ja sukupuutoilla on myös aivan suoria vaikutuksia meihin. Yli kolme neljäsosaa ruoantuotantokasveistamme on ainakin osin riippuvaisia eläinpölytyksestä. Vuonna 2016 julkaistiin ensimmäinen virallinen raportti siitä, että pölyttäjien määrä on huolestuttavissa määrin vähenemässä (https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Polyttajat_vahenevat__maailman_ruoantuot(38560)). Pölyttäjien sukupuuttojen estäminen onkin ensiarvoisen tärkeää jo ruoantuotannonkin kannalta. Se tarkoittaa siirtymistä kohti ekologisesti kestävämpää maataloutta ja elinympäristöjen kirjon lisäämistä liikaa yksipuolistuneilla maatalousalueilla. Teholannoitteet ja torjunta-aineet säilyvät pitkään luonnon kiertokulussa, esimerkiksi torjunta-ainejäämien on epäilty olevan yksi syy mehiläiskuolemiin.

Tehotuotettu puupelto on Suomessa nähty vaurauden lähteenä. Viimepäivinä uutisista on voitu lukea miten tämä tehokasvatettu kuusi ei täytä puulle asetettuja lujuusvaatimuksia. Tehotuotetussa metsässä ei myöskään luonnon monimuotoisuus pääse kukkimaan. Yksipuolistunut metsäviljely ei jätä tilaa monimuotoisuudelle, monet metsien monimuotoisuudesta elävät lajit ovat kadonneet tai katoamassa perinteisten vanhojen metsien myötä.

Mitä siis sinä ja minä voimme tehdä?

Luonnon monimuotoisuus on rikkaus, jota meidän tulee vaalia. Jokainen meistä voi osaltaan vaikuttaa. Osta luonnollisesti tuotettuja tuotteita aina kun mahdollisuus. Suosi lähituottajia, jotka kantavat huolta maasta ja sen hyvinvoinnista. Suosi lähimatkailua vaikkapa luonnonpuistoihin ja tue rahallisesti toimintaa, joka edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua. Vähennä omaa kemikaalikuormaasi, älä käytä turhia torjunta-aineita omassa puutarhassasi. Osallistu vieraslajien torjuntaan. Tutustu uudestaan lähimetsääsi, sen eläimistöön ja kasvustoon.  

Minulle tämä luonto on monimutkainen kudelma täydellisesti yhteen sopivia lankoja, jotka muodostavat kokonaisuutena henkeäsalpaavan taideteoksen. Hämmästyttävintä tässä kudelmassa on se, miten kaikelle on aina paikkansa. Tehdään yhdessä töitä sen säilyttämiseksi myös jälkipolville.

Kirjoittaja on yrittäjä, SEY:n eläinsuojeluneuvoja, vegaani ja maaseudun puolestapuhuja.

Share This