Dragon Mining aikoo louhia Kaapelinkulman kaivosalueella kahden vuoden aikana n. 300 kg kultaa. Määrällisesti se on likimain puolitoista ämpärillistä*. Jos kaivaus todella jää siihen, puolentoista ämpärin hinta on Valkeakoskelle pahimmillaan vuosiksi likaantuneet ojat Kaapelinkulmalla, tuhoutuneet uhanalaisen Kirjopapurikon suoja-alueet, pölyyntyneet lähimetsät ja valtava kuoppa maassa sekä luontoalue, joka tuskin koskaan tulee palautumaan ennalleen.

Iltalehden juttu Kaapelinkulman kaivoksesta sekä Dragon Miningista on kirvoittanut paljon keskustelua ja puheenvuoroja. Valitettavaa tässä on, että asiaan herätään vasta nyt – aika asiaan puuttumiselle olisi ollut jo huomattavasti aikaisemmin.

Kaivoksen tarinaa seuranneelle jutussa ei juuri uusia uutisia ole. Kaikki tieto ”Kullanhimoisen lohikäärmeen” toimintatavoista sekä ennakkotapaukset esim. Oriveden kaivoksella ovat olleet tiedossa ja saatavilla. Jari Natunen Luonnonsuojeluliitosta sekä paikalliset aktiivit ovat tehneet hartiavoimin työtä asioiden esiin tuomiselle ja vaikuttamiselle jo pitkään.

Miksi asiaan ei ole puututtu?

Virkamiehet ja toimielimet ovat toimineen lain mukaan ja tekevät tässä tapauksessa vain työtään. Heidän lakisääteinen velvollisuutensa on valvoa, että laki toteutuu. Toki virkamiehillä olisi hiukan liikkumavaraa tulkintojen osalta, mutta ymmärrän hyvin, että he käyttävät äärimmäistä malttia tulkinoissaan – täytyyhän heidän taata, että viranomaistoiminta on aina lain mukaista ja tasa-arvoista eri toimijoita kohtaan ympäri Suomen.

Paikallisilla toimijoilla ja luottamushenkilöillä on hiukan enemmän liikkumavaraa. Kaivoksen tuloon oltaisiin voitu puuttua kaavoituksella. Alueella ei tehty ympäristövaikutusten arviointia (YVA:a) luvituksen yhteydessä, ja tätä vaadittiin kaupungin puolesta vasta syksyllä 2017, erillisten vetoomusten ja vaatimusten jälkeen. Toimintaa ei yritetty keskeyttää, vaikka kaivosyhtiö luvattomasti hakkasi uhanlaisen kirjopapurikon suojametsää jne. Useammassakin kohdassa olisi voitu vaikuttaa paikallisessa päätöksenteossa, mutta lainkaan varmaa ei ole, olisiko edes niillä keinoin voitu kaivoksen tuloa kokonaan estää. Valitettava tosiasia on, että kaivoslaki on vienyt päätöksenteon kaivosten osalta kovin kauas paikallisilta päättäjiltä.  

Uusi kaivoslaki – nyt

Suomen tämänhetkinen kaivoslaki on kammottava virhe. Yksi maailman löperöimmistä laeista suorastaan kannustaa mineraalivarojemme ryöstökäyttöön. Kaivoslaki noudattaa ns. valtausperiaatetta, eli kuka tahansa voi varata alueen kaivostoimintaan pelkällä ilmoituksella ja kaiken arvokkaan löytäjä saa pitää. Päätöksenteko on viety pois paikallisilta toimijoilta, ja kokonaisvaltaista harkintaa toiminnan hyödyistä ja haitoista ei voida tehdä. Virkamiehet joutuvat virkansa puolesta toimimaan tämän lain puitteissa.

Suurin ja konkreettisin vaikutusmahdollisuus on siis lainsäätäjillä: eduskunnalla ja hallituksella. Me tarvitsemme kiireellisesti uuden kaivoslain, joka mahdollistaa meille keinoja tutkailla kaivostoiminnan kannattavuutta ja hyötyjä myös luontoarvot huomioiden. Me tarvitsemme lain, joka mahdollistaisi kaivostoiminnan taloudellisten hyötyjen jäämisen myös kotimaahan. Me tarvitsemme lain, joka turvaa kaivosten jälkihoidosta huolehtimisen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet omaan elinympäristöönsä.

* kullan tiheyden mukaan laskettuna litra kultaa painaa noin 19,32 kg

Share This