Viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa yhdeksi keskustelunaiheeksi nousi maatalous – etenkin kaksi mediassakin huomiota saanutta aloitetta, joista toisessa ehdotettiin maito-, turkis- ja lihantuottajien lomitusoikeuden lakkauttamista ja toisessa eläintuotannon kansallisten tukien poistoa. Puoluehallitus esitti kummankin aloitteen hylkäämistä ja lopullisessa kompromissiesityksessä päädyttiin perustamaan työryhmä joka vuoden 2018 puoluekokoukseen mennessä valmistelee konkreettiset linjaukset eläinperäisten tuotteiden vähentämiseksi ja maatalouden tukijärjestelmän uudistamiseksi.

Suomen maatalous elää voimakasta murrosaikaa. Teollistumien on vienyt isoimman osan väestöä kaupunkiin ja yhteys ruoantuotantoon ja maaseutuyrittämiseen on lähes katkennut. On aivan ymmärrettävää, että moni asia maataloudessa ja maatalouspolitiikassa vaikuttaa oudolta ja käsittämättömältä jos asiasta ei ole ensikäden tietoa tai kokemusta. Juuri siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää keskustella maatalouspolitiikasta siten, että myös alan asiantuntijoita ja tekijöitä kuunnellaan. 40 vuoden kokemus maitotilalla ei tee kenestäkään akateemikkoa, mutta työn opettama kokemus sekä näkemys esim. maatalousyrittämisen haasteista ei ole lainkaan sen vähempiarvoista tietoa – ja tätä tietoa tulisi myös meidän hyödyntää, siinä missä vaikkapa tutkimuksia eläinten tarpeesta lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos on kiistämätön tosiasia. Tehotuotannon tuotantomenetelmät eivät ole eettisiä tai ekologisesti kestäviä pitkällä tähtäimellä. Torjuaksemme ilmastonmuutosta on tulevaisuudessa vähennettävä eläintuotantoa ja siirryttävä hiilineutraalimpaan maataloustuotantoon. Mutta lihan kulutusta voisi verrata vaikkapa yksityisautoiluun – eihän yksityisautoiluakaan vähennetä ajamalla autotehtaan työntekijät loppuun, kieltämällä heiltä lomat tai lopettamalla heidän palkkansa maksu? Lihan ja eläintuotteiden tuotannon karsiminen siten, että rangaistaan tuottajia ei ole tasa-arvoa edistävää politiikkaa, se ei ole inhimillistä politiikkaa, se ei ole Vihreiden arvojen politiikkaa eikä se tuo meitä yhtään lähemmäs ratkaisua. Se pikemminkin etäännyttää tuottajat uusista mahdollisuuksista, toiminnan kehittämisestä sekä eläinten olojen parantamisesta.

Maaseudulla tulee olla mahdollisuus elää ja yrittää – ja niitä siellä onkin, jos me annamme sille aidon mahdollisuuden. Työn moninaistuminen, uudet moniyrittäjämallit, uudenlaiset tuotantoinnovaatiot, lähituotannon hyödyntäminen ja esim. uudenlaiset maatalouden osuuskuntamallit voivat tarjota paljon mahdollisuuksia tehdä tuottavaa, ja eettisesti sekä ekologisesti kestävää tuotantoa. Toimivat pientilamallit sekä niiden moninaisuuden tukeminen takaa tulevaisuudessa niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointia.  Rankaisemisen sijasta meidän tulisi olla ensimmäisenä tarjoamassa kannattavia, toimivia ja eettisiä ratkaisuja niin tuottajille kuin kuluttajillekin.

Hyvinvoinnin ja menestyksen takaamiseksi maaseutupolitiikka kaipaa kipeästi uudistamista – siinä aloitteen tekijät olivat kyllä oikeassa. Nykyinen hallitus vesittää jo valmiiksi vanhentunutta eläinsuojelulain uudistusta, ja tuotantoeläinten olojen tarpeelliset parannukset näyttävät jäävän taas vain haaveeksi. Uudistusta ei kuitenkaan voida tehdä yksittäisiin asioihin tarttumalla. Maaseutu- ja erävihreiden ajatus maataloustukien muutoksista tarjoavat hyvät suuntaviivat siihen, miten tukia voitaisiin ohjata uudella tapaa. Lisää heidän näkemyksistään voi lukea tästä.

Me Vihreät haluamme olla tulevaisuuspuolue. Uusi puheenjohtajamme Touko Aalto linjasi, että tavoitteena on tehdä Vihreistä pääministeripuolue – puolue joka tuo toivoa, inhimillisyyttä ja tasa-arvoa. Tämä viesti ja ajatus tulee ulottaa myös maatalouspolitiikkaamme.

(Kirjoittaja on maatalousyrittäjä, mainostoimistoyrittäjä, vegaani ja pitkän linjan eläintensuojelija)

Share This